Nukkekoti on pikkunukkejen kodiksi sisustettu pienoistalo.

Nukkekoti on ollut pääasiassa lasten käytössä, mutta niiden kokoelmat ja sisustukset

ovat kiinnostaneet myös aikuisia.

Tämän päivän nukkekodit edustavat suoraa jatkumoa 400 vuoden takaisiin, eurooppalaisiin "vauvataloihin".

Vauvatalot olivat kaappeja ja huoneisiin tehtyjä lipastoja.

Kaapit oli tehty arkkitehtonisin yksityiskohdin ja täytetty miniatyyrisin kodin tavaroin.

Nämä nukkekodit olivat ainoastaan aikuisten käytössä, ja niiden käyttö oli

suhteellisen rajoitettua lapsille – ei niinkään lasten vaan nukkekodin turvallisuuden takia.

Tällaiset kaappitalot olivat statussymboleita,

joita vain harvat rikkaat rouvat omistivat Hollannissa, Englannissa ja Saksassa.

Ne olivat täydellisesti kalustettuna oikeankokoisen talon hintaisia.

Ajan mittaan pienemmät nukkekodit realistisemmilla

ulkomuodoilla tulivat käyttöön Euroopassa (esimerkiksi Taten House).

Historia

Miniatyyrikoteja on tehty tuhansia vuosia. Vanhimmat tunnetut esimerkit on löydetty egyptiläisistä vanhan ajan haudoista. Ne on tehty lähes 5000 vuotta sitten. Nämä puiset mallit palvelijoista, huonekaluista, veneistä, karjasta ja kotieläimistä sijoitettiin pyramideihin lähes ainoastaan uskonnollisia tarkoituksia varten. Varhaisimmat eurooppalaiset nukkekodit ovat 1500-luvulta. Nämä vauva- tai kabinettitalot näyttivät ihanteellisen sisustuksen, johon kuului paljon yksityiskohtia omaavia huonekaluja ja laitteita.

Varhaiset eurooppalaiset nukkekodit olivat yksilöllisiä. Niitä tekivät yksittäiset ammattimiehet. Teollisen vallankumouksen alkuaikoina leikkikaluja alettiin tuottaa tehdastuotantona mukaan lukien nukkekodit ja niihin sopivat miniatyyriesineet. Saksalaisia nukkekotivalmistajia ovat Christian Hacker, Moritz Gottschalk, Elastolin, ja Moritz Reichel. Englantilaisia merkittäviä yhtiöitä olivat Siber & Fleming, Evans & Cartwright ja Lines Brothers (josta tuli Tri-ang). 1800-luvun lopulla amerikkalaisia nukkekoteja valmisti USA:ssa The Bliss Manufacturing Company.

Arvostetuimpien miniatyyrinukketalojen valmistusmaa oli Saksa aina 1. maailmansotaan asti. Huomionarvoisia saksalaisia miniatyyriyhtiöitä olivat Marklin ja Rock and Garner . Heidän tuotteitaan ei keräilty pelkästään Keski-Euroopassa, vaan niitä vietiin säännöllisesti myös Englantiin ja Pohjois-Amerikkaan. Ensimmäinen maailmansota hidasti vakavasti Saksan nukkekotien tuotantoa ja vientiä. Uusia valmistajia syntyi muihin maihin.

Tate Providencen leikkihuonekalukauppa Rhode Islandilla (TynieToy -yhtiö) valmisti autenttisia jäljitelmiä amerikkalaisista antiikkitaloista ja huonekaluista yleisessä mittakaavassa alkaen noin vuodesta 1917. Muut 1900-luvun alkupuolen yhtiöitä olivat Roger Williams Toys, Tootsietoy, Schoenhut ja the Wisconsin Toy Co. Nukkekoteja ja nukkeja valmistettiin myös Japanissa, enimmäkseen kopioita alkuperäisestä saksalaisesta muotoilusta.

Toisen maailmansodan jälkeen nukkekoteja alettiin valmistaa massatuotantona tehtaissa. 1970-luvulta alkaen Suomen myydyimpien nukkekotien ja nukkekodinkalusteiden valmistaja on ruotsalainen Lundby. Lundby-nukkekodissa on aukeavat ovet, sähkövalot ja oikeista materiaaleista (puusta ja kankaasta) tehtyjä huonekaluja.

Varhaiset eurooppalaiset nukkekodit

Useita upeita nukkekoteja on näytteillä museoissa ympäri maailmaa. Niitä ei ole rakennettu koko ajanjaksoa silmällä pitäen. Joissakin niistä jokapäiväinen elämä näytetään niin suurin yksityiskohdin, että katsoja saa muutaman oivalluksen senaikaisesta kotimaisesta elämäntyylistä.

Tanskalainen Petronella Oortman (n. 1686–1705) kulutti Rijksmuseum Amsterdamin arvion mukaan kulutti 20 000 – 30 000 guldenia hänen ”mallitaloonsa”. Se on oikean talon hinta Amsterdamin kanaalin ympäristössä noina aikoina. Tämä nukkekoti näyttää pesuhuoneen, keittiön ja makuuhuoneet yksityiskohtaisesti – sen ajanjakson kodinhoidon toimet.^[2]

Englantilaisista nukketeloista on kuuluisa esimerkiksi Tate House (1760), joka on Lasten museon näyttelyssä Lontoossa.

Standardimittakaavat

Vauvatalot ovat 1600- ja 1700-luvuilta peräisin ja lelunukkekodit 1800-luvulta. Varhain 1900-luvulla oli harvoin yleisiä mittakaavoja, jopa edes yksittäiselle talolle. Kuitenkin lukuisa joukko valmistajia teki linjauksia miniatyyrileluille 1800-luvulla. Nämä tuotteet eivät noudattaneet tarkkoja mittakaavoja.

Vuosien varrella on ollut useita mittakaavoja nukkekodeille. Lasten leikkitalot 1900-luvulla noudattivat kolmeneljäsosakaavaa (1 jalka kuvautuu 3/4 tuumaksi), tunnettu myös 1:18 (1” vastaa 18”). Suositut brändit sisälsivät ruotsalaisen nukkekotivalmistajan Lundbyn, Renwallin, Plascon, Marxin, Petite Princessin, and T. Cohnin (kaikki amerikkalaisia) ja Caroline's Homen, Bartonin, Dol-Toin ja Triangin (Englanti). Vähemmän nimellisesti 3/4-mittakaavat voidaan ajatella 1:16-mittakaavoiksi. Lundbytä lukuun ottamatta 3/4-mittakaavan huonekalut oli tehty useimmiten muovista. Talot oli tehty useista erilaisista materiaaleista, sisältäen metallia, lasikuitua, muovia ja puuta.

Saksassa 1900-luvun puolivälissä 1/10-mittakaava tuli suosituksi. Se perustuu metriseen järjestelmään, jossa 10 tuumaa kuvataan 1 tuumalla. Tämän päivän saksalaiset lelukaupat pitäytyvät kiinteästi mieluummin 1:10-mittakaavassa kuin 1:12-mittakaavassa.

1970-luvulla aikuisten keräilijöiden standardimittakaavaksi tuli 1/12 (kutsuttiin myös 1” tai tuumamittakaavaksi edustaen USA:ssa 1:12). Rakennussarjat ja valmiiksirakennetut nukkekodit on tyypillisesti tehty vanerista tai MDF-levystä. Nämä ovat kaksi päätyyppiä. Liuska-ura -rakennussarjoissa on ohuempaa vaneria ja ne on kiinnitetty yhteen urilla ja rivoilla sekä liimalla. Nämä talot ovat yleensä kevyitä ja halpoja, mutta ne tarvitsevat lisätoimenpiteitä näyttääkseen parhaimmilta. Paksummasta vanerista tai MDF:stä tehdyt rakennussarjat on kiinnitetty nauloilla ja liimalla. USA:ssa lähes kaikissa nukkekodeissa on avoin tausta kun taas englantilaisissa nukkekodeissa on avoin edusta.

Ne, jotka haluavat haasteellisempia nukkekoteja tai joilta loppuu tila kesken, on olemassa puolen tuuman mittakaava tai 1/24 (1 jalka kuvautuu 1/2 tuumaksi), neljäsosatuuman mittakaava (1 jalka kuvautuu 1/4 tuumaksi), ja "nukkekoti nukkekodissa" (1:144). Puolen tuuman mittakaava oli suosittu Marxin nukkekodeissa 1950-luvulla, mutta tulivat laajemmin saataville keräilijöille vuoden 2002 jälkeen, samoihin aikoihin kun pienemmät mittakaavat tulivat suositummiksi. Nämä pienemmät mittakaavat ovat huomattavasti yleisempiä USA:ssa kuin Englannissa. On myös olemassa ”Play-mittakaava” tai 1/6, joka on sopiva koko Barbie-nukeille ja vastaaville.

Rakennelmat voivat olla historiallisesti tarkkoja tai persoonallisella maulla tehtyjä.

Harrastuksen aloittaminen

On monta tapaa hankkia nukkekoti. Jotkut ostavat valmiiksi rakennetun ja somistetun nukkekodin ja täydentävät sitä vähitellen. Valmiiksi rakennettu nukkekoti voi kuitenkin olla hyvin kallis.

Suhteellisen harva ostaa saatavana olevan rakennussarjan. Jotkut suunnittelevat ja rakentavat oman nukkekodin. Ne vaihtelevat kasaan pinotuista laatikoista aina taideteoksiin. Vaihtoehtona on myös tilata nukkekoti omien toiveiden mukaan rakennettuna, vaikka se on kallista. Jotkut aloittavat yksinkertaisella huonejärjestyksellä.

Sama perusperiaate pätee miniatyyritavaroihin, kuten kirjoihin ja kelloihin, huonekaluihin,sisustukseen ja nukkeihin. Koska kaupasta ostetut miniatyyriesineet ovat laadukkaita, ne ovat myös kalliita. Kotona tehdyt esineet ovat halvempia ja niitä voi tehdä mistä materiaalista tahansa.

Jos lähistöllä ei ole nukkekotikauppaa, voi tarvikkeita hankkia Internetin verkkokauppoista. 1/12-mittakaavan nukkekotien hinnat alkavat noin 50 eurosta, mutta hinta voi kasvaa paljon laajoissa nukkekodeissa. On myös olemassa tuhansia miniatyyrijärjestöjen järjestämiä nukkekotinäyttelyitä, joissa muotoilijat ja myyjät esittelevät ja myyvät miniatyyrituotteita. Usein näyttelyiden ohessa järjestetään how-to -seminaareja.

Tunnettuja nukkekoteja

Yksi tunnetuimmista ja hyvin suunnitelluista nukkekodeista on Queen Mary's Dolls' House, jonka Sir Edwin Lutyens suunnitteli vuonna 1924 kuningatar Marylle. Se on esillä Windsorin linnassa.

Yksi runsaimmin koristelluista nukkekodeista Pohjois-Amerikassa on Colleen Mooren Fairy-linna,^[3] joka asetettiin näytteille Chicagon tiede- ja teollisuusmuseoon jo vuonna 1950.

Chicagon taideinstituutin kokoelmiin kuuluvat kuuluisat Thorne Rooms -miniatyyrihuoneet, joita on yhteensä 68. Ne suunnitteli rouva James Ward Thorne, joka järjesti mestariammattimiehet luomaan kalustuksen huoneisiin 1930–1940 -luvuilla.

Vähemmän tunnettu mestariteos on Taran palatsi Malahiden linnassa, Dublinissa. Ron ja Doreen McDonnell aloittivat työn vuonna 1980. Se perustuu Sir Neville Wilkinsonin juhlavaan Titanian palatsiin, joka luotiin vuonna 1908. Talo on rakennettu 1/12-mittakaavaan, ja se on saanut vaikutteita Castletownin Housesta, Leinsterin Housesta ja Cartonista, kolmesta huomattavasta 1700-luvun herraskartanosta Irlannissa. Talossa on 25 huonetta, ja se on rakennettu lasten hyväntekeväisyyteen.